HÄÄPAIKAN VARAUS ENNEN KOSINTAA? MIKSIKÄS EI?

Aina häiden suunnittelusta asti minun on ollut tarkoitus bloggailla aiheesta ja varsinkin kirjoittaa blogikirjoitus itse häistä, mutta siirsin sitä aina vain eteenpäin. Itse häitä suunnitellessa halusin löytää, lukea ja katsella kuvia mahdollisimman paljon eri blogeista ja saada suosituksia kuvaajista ja bändeistä, mutta Kulosaaren Casinolta en löytänyt paljoakaan infoa. Meidän omat kesähäät Kulosaaren Casinolla juhlittiin Sun Marine -siivessä, joka on auki vain kesäisin. Ihana, kaunis sali, mukava ”oma” piha. Pelkkää parasta.

Päätimme paikasta ennen kihloihin menemistä, kun olimme syömässä Casinolla jotain heidän herkkubuffettia. Silloin avoparina mietimme, että kun joskus menemme naimisiin, niin Kulosaaren Casino olisi siihen paras paikka. Se oli lähellä entistä kotiamme, se ei ollut kummankaan kotikaupungissa (olemme Oulusta ja Turusta), se on äärimmäisen kaunis ja tunnelmallinen paikka kesällä ja siellä tarjoillaan oikeasti todella herkullista ruokaa. Niinpä laitoin Casinolle alustavan kyselyn, että kuinka kauan etukäteen kannattaa paikkaa olla varaamassa, jos haluaa siellä pitää kesähäät. Tarjouspyyntölomakehan ei mennyt eteenpäin ilman jotain valittua päivämäärää, jonka sitten heitin summanmutikassa lomakkeeseen. Seuraavana päivänä sieltä soitettiin ja ilmoitettiin, että paikka on meille varattu 2.8.2014.

Mutta eihän minua oltu edes kosittu vielä! Siinä olikin selittämistä poikaystävälle, joka tuli kotiin työmatkalta muutaman päivän päästä.

Päätimme varmuuden vuoksi pitää varauksen, ainakin kunnes pitäisi varausmaksuja ruveta maksamaan. Mutta lopulta mies ymmärsi kosia (minähän en sitä pystynyt tekemään ihan vain silkasta vanhanaikaisuudesta!) tällä paratiisirannalla Indonesian Bintan-saarella 2.1.2013. Ranta vilisi pieniä rapuja, mutta mitä me niistä. Meillä oli toisemme ja lupaus ikuisuudesta.

Siitä ei kauaa mennyt, kun Casinolta jo soiteltiin varausmaksun perään, koska samalle lauantaille oli jo kaksi pariskuntaa jonossa. Puolitoista vuotta etukäteen! Eli kannatti olla ajoissa
A) koska muuten ei olisi saatu mieluisana ajankohtana kesähäitä
B) tuli mieheen vauhtia kosinta-asioissa kun paikkakin oli jo varattu 😀

Siitä sitten alkoi suunnittelu ja askartelu. Yksi vauvakin ehti ennen häitä tupsahtamaan maailmaan. Hän on siis varsinainen virallinen äpärä <3

ITSE HÄÄT

Kulosaaren Casinon lähellä, aivan kävelymatkan päässä, olisi kaunis ja intiimi kirkkokin, mutta kirkosta eronneina valitsimme meille sopivamman tavan, eli vihkimisen puistossa. Olimme tilanneet kaunista säätä sille päivälle, eli ongelmaa ei ollut, eikä myöskään Plan B:tä. Ennen vihmistä järjestimme juhlapaikan läheisessä puistossa, söpön lahdenpoukaman läheisyydessä, skumppa-piknikin, jonne vieraat saivat vapaaehtoisesti tulla tunti etukäteen nautiskelemaan kuplivaa ja minglailemaan ennen häiden vihkimis- ja istumisosuuksia.

Sillä aikaa kun muut skumputtelivat, olin kaasoni kanssa meikkaamassa ja rakentamassa kukkaseppelettä ja vieheitä kotona ja mietin ääneen, milloin pitäisi tilata taksi. Siitä kaaso sai yhtäkkiä maailman parhaan älynväläyksen, että itse asiassa voisimme mennä hääpaikalle oikealla hippi-kleinbussilla! Sellainen olisi noudettavissa jostain parkkipaikalta lainaan, ja niinpä hänen nykyinen ex-mies lähti hakemaan bussia juuri sopivasti ajoissa, että ehdimme vihkimiseen!

Vihkimistä ennen kahden puun väliin kiinnitettiin minun Marimekon tilkuista askartelemani valkoinen viiri, olihan vuosi 2014 ja viirit olivat juhlissa pakollisia 😀

Vihkijä tuli paikalle Helsingin maistraatista ja oli todella mukava. Emme nähneet etukäteen, kuten papin kanssa on kai tapana, mutta sähköpostitse kävimme läpi erikoistoiveet, tarinamme ja kerroimme hänelle mm. mihin toisessa rakastuimme. Hän kokosi kirjoittamistamme asioista kauniin puheen, jonka kruunasi Apassien avioliittorukous:

Sade ei teitä enää kastele,
sillä olette toisillenne suojana.
Kylmyys ei teitä enää vaivaa,
sillä lämmitätte toisianne.
Yksinäisyyttä ei enää ole,
sillä olette toisillenne elämäntovereita.
Te olette nyt kaksi ihmistä,
mutta edessänne on vain yksi elämä.
Astukaa nyt yhdessä
yhteisen elämänne päiviin.
Ja olkoon elämänne Maan päällä
hyvä ja pitkä.

 

 

Sormusta ei näissä kuvissa kovin hyvin näy, mutta se on teetetty Au3 Kultasepillä tarkkojen toiveideni mukaisesti, niin että se sopii rungoltaan hyvin yhteen kihlasormuksen kanssa. Voin suositella teettämistä kaikille, joilla on vähän enemmän aikaa perehtyä asiaan. Itse kiersin ensin jokaisen sormuskaupan löytämättä sitä oikeaa ja päädyin Kiseleffin talon Au3-liikkeeseen sattumalta. Samassa talossa järjestettiin onneksi juuri sormusjahtiaikoihin sisustusbloggaajien kirppis, niin tulin löytäneeksi paikan. Au3:n Jussi Louesalmi välitti aidon oikeasti, että sormuksesta tulee mielestäni täydellinen, ja jaksoi sitä kanssani suunnitella todella kauan, vaikkei kysessä ole edes mikään monien tuhansien sormus.

Sormusten vaihdon, vihkitodistusten saannin ja vihkijän onnittelujen jälkeen suuntasimme kunniakujan kautta ryhmäkuvaan. Miljöö oli ryhmäkuvaan paras ja sää täydellinen. Taustalla komeilee Wihuritalo, joka minusta näyttää kyllä enemmän linnalta kuin talolta. Mutta hei, ei Kulosaaressa jokainen linna voi olla linna.

Vieraiden jäädessä vielä hengailemaan puistoon ja siirtyessä verkkaisesti Casinolle, me lähdimme tuoreen aviomieheni kanssa valokuvaussessioihin! Jäykkää pönötystä ja tekohymyjä luvassa! Ei vaan aika hassuja ja meidännäköisiä kuvia. Paras esimerkki meidän tyylistä on varmaan nämä meidän vihkipaikaltalähtökoristelut, jotka oli ripustettu auton puutteen vuoksi meidän nilkkoihin ja kauloihin 😀
Niissä lukee ”Just naineet”.

Valokuvaajana meillä oli Olga / Studio Happy Moment. Hän oli kaikkien toiveidemme täyttymys ja vielä enemmän, vaikkemme ehtineet nähdä ennen häitä lainkaan. Normaalitilanteessa hän varmasti kyllä tapaa parin ennen häitä, mutta meillä kävi semmoinen minidraama, että alkuperäinen kuvaaja soitti häiden aattoiltana ettei pääsekään(!!!!!) ja oli pyytänyt Olgaa tuuraamaan. Voin suositella Studio Happy Momentia täydestä sydämestäni.

Seuraavissa kuvissa näkyy parhaiten minun ja kaasoni yhdessä askartelema kukkaseppele, joka jopa pysyi täydellisenä iltaan asti!

Kampaukseni on tehnyt Pinterestistä kopioimani kuvan perusteella Salon Capillin ihana nainen, jonka nimeä en muista, mutta joka oli paikalla tuuraamassa ja asuu pääasiassa Espanjassa. Hääpukuni on tilattu jostain kiinalaisesta nettikaupasta, en muista nimeä, mutta sen verran siitä viisastuin, ettei tulisi mieleenkään enää tilata sellaisesta paikasta sellaista tuotetta, joka ei ole saanut aidon näköisiä palautteita. Tämän ihanan helmikirjaillun mekon kanssa olin kuitenkin valmis ottamaan riskin, koska en nähnyt vastaavaa missään muualla. Tilasin mielestäni oikean koon, mutta kotona kävi ilmi, että mekko on aivan liian pieni.

Onneksi tämä oli jo toinen tilaamani mekko, ja siitä saatiin ompelimossa (hyvän ja edullisen palvelun City Star Herttoniemenrannassa) muokattua juuri sopiva lisäilemällä osia ensimmäisestä mekosta niin että loppujen lopuksi minulla oli päivän ja illan aikana kolme erilaista asua! Aluksi tämä helmikirjailtu pitkä mekko, jonka alla oli lisävolyymia irroitettavalla tylliunelmalla. Seuraavaksi lyhyt bilemekko (se ensimmäinen tilaamani) ja kolmantena lyhyt mekko, jonka päällä tylliunelma.
(teksti jatkuu kuvan jälkeen)

Kulosaaren Casino sijaitsee aivan merenrannassa ja sen pihalla on täydellisiä kuvauspaikkoja, kuten tämä rantakivikko. Yllä oleva irroittelukuva päätyi kiitoskorttikuvaksi sadan muun hyvän kuvan seasta.

Tommin 3-piece-suit löytyi loppujen lopuksi Kluuvin Tiger of Swedenistä, ja saanen hieman avautua kuinka vaikeaa sen löytyminen oli. MISTÄÄN ei löytynyt harmaata pukua liivillä suoraan kaupan hyllystä/tangosta, mutta lopulta löysimme sopivan sävyisen ja näköisen puvun Tiger of Swedeniltä. Ajattelimme teetättää siihen sopivan liivin ompelimossa, mutta onneksi TOS:n henkilökunta kertoi, että heiltä saa tilaustuotteena haluamansa vaatteen erilaisellakin kankaalla. Heiltä löytyi siis hyvä liivi, mutta vain mustana, mutta koska heillä oli pukua harmaana, saimme tilattua liivinkin harmaana.

Näin juhlittiin vihkimisen jälkeen kesähäät Kulosaaren Casinolla

Onnittelujono sopi mielestämme parhaiten Sun Marinen ulko-ovien eteen portaiden alapäähän. Pakollisten halausten jälkeen saivat vieraat käteensä onnittelumaljan ja pääsyn sisään etsimään omaa paikkaansa.

Sisällä Sun Marine -siivessä on aivan yhtä ihanaa kuin ulkonakin ja jättimäisten ikkunoiden ansiosta tuntuu koko ajan vähän siltä, niinkuin olisi ulkona. Suuria pyöreitä pöytiä juhlasaliin mahtui aivan hyvin 8 kpl ja jokaisessa pöydässä istui n. 9-10 ihmistä. Miehen kanssa meillä oli oma pöytä aivan kahdestaan, jotta ehtisi edes pari sanaa vaihtamaan päivän aikana. Ja juuri ja juuri se parin sanan tavoite saavutettiinkin. Mutta ehtiihän tuota jaarittelemaan koko loppuelämänsä, turha omaa hääjuhlaa sellaiseen haaskata 😉

Pöydät eivät olleet meidän häissä numeroita vaan kaupunkeja/paikkoja, joissa olemme käyneet yhdessä. Tallinnaksi ei viitsitty kenenkään pöytää nimetä, vaan keskityttiin vähän merkityksellisimpiin, vaikka toisaalta Tallinna oli se ensimmäinen ulkomaankohde, missä yhdessä kävimme. Kukkiin ei hääbudjetissa ollut juurikaan tilaa, joten päädyimme ostamaan Plantagenista pieniä orkideoja ja niille pienet ruukut. Omaan pöytään ostimme isomman orkidean, jonka sain tapettua n. viikossa, kun taas anoppi sai heidän pöytänsä orkidean kukkimaan taas viime kuussa.

Alla olevia kukkasia askartelin kaikille ”paikkakorteiksi” ja kotiinviemiseksi pienenä muistona häistä. Näitä tosin en ole nähnyt kenelläkään, mutta hauskaa on ollut huomata kuinka kavereiden ja sukulaisten kodeissa meidän häistä mukaan tarttuneet ”PERFECT MATCH” -tulitikkuaskit ovat löytäneet paikkansa milloin mistäkin, osalla ne on kynttilöiden vieressä, osalla missäpäs muuallakaan kuin vessassa

Nuo kukat syntyvät loppujen lopuksi aika helposti. Ensin leikkasin ison pinon valkoisia pyörylöitä Marimekon laserpainetuista tilkkujämäkankaista (sai ostaa Herttoniemen myymälästä kilohintaan), sitten ison pinon vähän pienempiä ja taas vähän pienempiä pyörylöitä. Sitten hivutin yksittäisten pyöryöiden reunoja lähelle kynttilän liekkiä, jotta reuna hiukan käpristyy, muttei mustu tai pala. Sammutuspeitteen on ihan hyvä olla käden ulottuvilla tässä puuhassa varmuuden vuoksi! Kun reunat on käpristelty, ommellaan yhteen vino pino erikokoisia käppyräisiä pyörylöitä ja kuumaliimataan kasa jotain jämähelmiä ja ”timantteja” ja koruja ja mitä tahansa pientä nättiä, mitä sain korujentekoainehamsteriystävältäni, joka oli ne kerännyt kai suurimmaksi osaksi Valtterin kirppikseltä.
Paikkakarttana meillä oli tällainen vanha matkalaukku, joka on maalattu valkoiseksi. Laukun löysin valmiiksi tuunattuna huuto.netistä ja itse jalostin tuunaamista tapetoimalla laukun sisäpinnat ja liimaamalla pöytien jäsenlistat paikalleen. Meinasin myydä laukun häiden jälkeen eteenpäin muun häätavaran ohella, mutta onneksi en tehnyt sitä. Tätä jos mitä on ihana katsella vielä vanhanakin. Kerätä sinne muistoja aviovuosilta. Nyt laukussa tosin on meidän printteri. Mutta toisaalta, se käytiin yhdessä hakemassa Gigantista. Oi kuinka romanttista.

Päivän ohjelma meillä oli listattuna tällä tavalla suurpiirteisesti peilille, joka oli ensin vihkimispuistossa ja sen jälkeen Casinolla sisällä. Löysin tämän peilin itse asiassa roskalavalta entisen kämppämme vierestä! Siinä oli koivunväriset kehykset, mutta maalasin ne valkoiseksi ja lasille tarkoitetulla tussilla kirjoitin peiliin oleellisimmat. Joku varmaan saattaa kauhistella, että miten joku kehtaa sanoa hankkineensa tavaraa häihinsä roskalavalta, mutta minä nyt vain yritän olla ekologinen kaikenlaisilla eri tavoilla silloin kun sille päälle satun. Toisinaan ajan henkilöautolla kauppaan ostamaan kertakäyttövaippoja ja punaista lihaa. Jossain kai on sitten tasapaino.

Lahjapöydälle askartelin taas kerran kierrätyskehyksistä ja tulostamastani kuvasta ”KEEP CALM AND GIVE CARDS” -taulun. Ikkunankehyksessä taka-alalla lukee ohjeet karttapallon käyttöön. Pyysimme siis vieraita liimaamaan timanttitarran siihen kohtaan palloa, minne he suosittelevat meidän menevän häämatkalle. Ehdotuksia oli Hawaiista (3 kpl) Somaliaan (1 kpl), kun taas Thaimaahan ei ollut kukaan liimannut tarraa. Menimme siis sinne, Krabille tarkemmin sanottuna. Ja kyllä, myös karttapallo ja ikkunankehys ovat kierrätettyjä, mutta siltä ne kyllä näyttävätkin Ikkunankehyksessä lukee tällä hetkellä Hakuna matata, ja se asuu meidän vieras/työhuoneessa. Karttapallo asuu ulkovarastossa ja odottaa maailmanloppua tai sitä päivää kun saisin aikaiseksi tuunata siitä valaisimen taaperon huoneeseen.

Ainiin, oli meillä häissä tietysti meidän puolivuotias vauvakin! Mutta hänelle oli palkattu seuraksi, syöttäjäksi ja vaipanvaihtajaksi MLL:n lastenhoitaja, koska en halunnut että kenenkään vieraan tarvitsee ruveta sotkemaan juhlavaatteitaan siinä hässäkässä. Ja muutenkin, olihan se ihanaa saada olla ihan vain Marjo, eikä myös omissa häissään lähinnä Äiti. Ja meidän äitit sai olla paikalla omina itsinään tai pitkästä aikaa Äiteinä eikä vain Mummona ja Mummina.

Ruokahan Kulosaaren Casinolla on suoraan sanottuna taivaallisen hyvää. Kuola valuu tälläkin hetkellä kun nälissäni muistelen näitä menun makuja. Kohta alan äännellä kuin Homer Simpson donitsien ja kaljan äärellä… Katkarapuja… Graavilohta… Kakkuaaa…

Vakavaa asiaa nopeasti: Casino ei veloittanut tilan vuokrasta yhtään mitään, kunhan syöviä vieraita oli vähintään 50 kpl. Saatan muistaa luvun väärin, mutta joku minimiruokalaskutusmäärä heillä kuitenkin on, jotta ei tarvitse maksaa vuokraa. Maksoimme itse siis pelkästään ruuat ja juomat. Koristelu, siivous ennen ja jälkeen, kakun toimittaminen paikalle, tarjoilu, äänentoisto, astiat, liinat, jne. tulevat ikäänkuin kaupan päälle. Lopulta meillä meni häihin rahaa kuulemma suunnilleen saman verran kuin niillä kavereilla, jotka ovat maksaneet erikseen tilan tai juhlateltan vuokran, pitopalvelun ja muun. Ei siis kannata pelästyä Casinon korkeita ruoka- ja viinihintoja. Laadusta ja helppoudesta maksaa ihan mielellään ja budjetti on helppo tehdä kun hinnoitteluperiaate on selkeä.

Mies näyttää tässä siltä kuin sille maksettaisi onnelliselta näyttämisestä 😀 Voiko tuon leveämpää hymyä ollakaan kuin miehen hymy buffetin äärellä?

Kakku tuli Kakkugalleriasta, missä kävin maistelemassa kaikki kakkumaut isäni kanssa. Tunsin jotenkin tarpeelliseksi korostaa myyjälle ja korottaa ääntäni muiden asiakkaiden kuullen, että tulin ISÄNI kanssa maistelemaan näitä kakkuja, kun kihlattu ei päässyt paikalle. Voi näyttää ulkopuolisen silmin vähän pahalta (tai gold diggeriltä), kun parikymppinen blondi ja lähes kuuskymppinen pappa maistelee kymmentä eri kakkua ja analysoi niitä intensiivisesti. No, joka tapauksessa voittaja oli vaaleanpunainen täydellisyys, vadelma-mansikka-valkosuklaakakku. Parhaimman makuinen mielestäni oli suklaamarmorikakku, mutta sitä ei saanut laktoosittomana tai edes vähäsellaisena, eikä suklaakakku ehkä muutenkaan ole sopivin valinta kepeisiin kesähäihin.

Kakun jälkeen oli minun ja Tommin vuoro nolata itsemme esittämällä kovasti harjoiteltu tanssimme Sinatran The Way You Look Tonightin tahtiin (Discover oli hääbändimme nimi, mutta en oikein voi suositella tai olla suosittelematta. Hoisivat homman, mutta eivät kovin ystävällisesti tai joustavasti.) Jos yhden asian muuttaisin koko häistä, olisin jättänyt tämän tanssin pois! Harjoittelu vei kohtuuttomasti aikaa, vauva vihasi meidän harjoittelun katsomista, mies vihasi harjoittelua, mutta teki sen minun mieliksi, koska olen lapsesta asti unelmoinut tanssiesityksestä omissa häissäni, vieraat eivät tienneet pitäisikö itkeä vai nauraa ja loppujen lopuksi kaikesta harjoittelusta huolimatta esitys oli niin kaukana ennakko-odotuksestani, että ei ollut sen arvoista. Onneksi meillä ei ole sitä videolla. Mutta tanssifiaskon jälkeen tanssimme vielä toisen tanssin heti perään. Stellan Häävalssin vedimme tyylilajina ’yökerhohitaat parilla pyöräytyksellä’. Se oli sellaista nojailua ja lauleskelua lähinnä. Miten mikään biisi voi olla niin koskettava ja sanoituksiltaan osuva? Tommi on kirjaimellisesti ainoa, jonka seurassa voin olla miten vain ja sanoa mitä vain. ”Sinä vain, sinä vain, saat mut tuntemaan, että mä kelpaan.”

Herkistely saa nyt loppua ja on aika heittää asioita. Kimppua minulla ei ollut, joten sitä ei voinut heittää, mutta koska kukkaseppele oli tehty kukista, kuten kukkakimput yleensä, päätin heittää seppeleen. Tommi taas sai kaivaa tyllikerrosten alta sukkanauhan, jonka oli aiemmin kaapannut serkkunsa häissä, jos nyt oikein muistan.

Illan hämärtyessä, valokuvaajan työpäivän pääteeksi, yritimme yhdistää valokuvauksen ja tähtisadetikuilla leikkimisen. Kuvassa näkyvien kuvioiden oli tarkoitus olla sydämiä, mutta ehkä ne näyttävät keskimäärin enemmän esimerkiksi solmuilta tai voileiviltä kuin sydämiltä. Kaunis kuva pitkän hääreportaasin päätteeksi joka tapauksessa..

Jos siis olet suunnittelemassa pitäväsi kesähäät Kulosaaren Casinolla tai missä tahansa muualla, toivottavasti vinkeistäni tai kuvistani oli apua ja inspiraatiota, varsinkin kierrätysintoisille ja DIY-näpertämisestä pitäville. Tai jos jaksoit lukea muuten vain tänne asti, olen iloinen saadessani jakaa meidän häätarinan kanssasi

Lähes 1,5-vuotishääpäiväterveisin,

Marjo ja Tommi