Itse Tehty Pehmustettu Sängynpääty

Niin pitkään kuin jaksan muistaa, olen haaveillut, että omassa makuuhuoneessa olisi pehmustettu sängynpääty, jota vasten nojailla illalla kirjaa lueskellessa. Etsin sellaista Ikeasta ja vaikka mistä nettikaupoista ja tulin siihen tulokseen, että värit ovat kauheita, hinta kauhea, malli huono tai riski liian suuri, että materiaali ei olekaan sellainen kuin toivoisin. Päätin tehdä itse. Onneksi muut bloggaajat ehtivät ennen minua ja antoivat hyviä vinkkejä. Aloin hamsteroimaan matskuja pehmustettuun sängynpäätyyn lähes ilmaiseksi jo puoli vuotta etukäteen ja tein osan kerrallaan tämän lapsiarjen salliessa. Hiljaa hyvää tulee. Tai ainakin valmista, hyvä voi olla vähän liioittelua.

Mitä tarvitset?

Pehmustettu sängynpääty on aika työläs tehdä, mutta vaivan arvoinen, varsinkin kun kierrätysmateriaaleja hyödyntämällä sängynpäädyn saa tehtyä melkein ilmaiseksi. Itse pärjäsin näillä:

1. Nappeja, joissa takapuolella yksi uloneva neulanreikä. Ja taustapuolelle litteitä, mutta vahvoja nappeja, joissa vähintään 2 reikää. (Maksoivat yhteensä n. euron. Kontista saa nappeja kilohintaan, vähän vaan saa ronklata, että löytää hyvät matchit).
2. Kangasta. Itse ostin naapuruston FB-kirpparilta eräältä sisustusarkkitehdilta parilla kympillä kaksi verhoa muistaakseni, jotka olivat heille väärän väriset ja meille täydellistä harmaan sävyä. Toisen roska, toisen aarre. Tätä ennen olin kiertänyt parit kangaskaupat löytämättä mitään kunnollista.
3. Superliimaa (maksoi n. 4 €) ja kontaktimuovia (löytyi kaapista)
4. Paksu superlonipatja, tämäkin samalta FB-kirpparilta, siisti ja puhdas, käytin silti saunassa, koska olen neuroottinen. 0 €.
5. Lastulevyä. Kierrätyskeskuksesta. 2 €. Yritin ensin ostaa K-Raudasta vaneria, mutta niillä oli saha rikki. Onneksi.
6. Niittipyssy
7. Paksu pitkä neula ja karhunlankaa
8. Kaksi pitkää puunpätkää
9. Ruuveja

Yhteensä materiaalit maksoivat siis n. 27 €, nuo viimeiset rojut löytyivät valmiiksi varastosta.

Not bad.

Työvaiheet

Aivan ensimmäiseksi liimasin superliimalla kangasta nappeihin, niin että tuuttasin liimatippoja napin kääntöpuolelle ja sitten taistelin ja räpiköin kankaanpalan paikoilleen niin, että sormeni eivät liimaantuisi joko toisiinsa, liimapurkkiin, nappiin, pöytään tai muuhun materiaan ikuisiksi ajoiksi. Tämä x 26.

Seuraavaksi sahasin (tai sahautin miehellä 😀 ) levyn 160 cm leveäksi. Korkeus levyssä oli valmiiksi hyvä, 80 cm.

Mittasin tasaiset välit nappien välille, ja piirsin levyyn ruudukon, minkä mukaan on helppo porata reiät nappeja varten.

Merkkasin paikat rei’ille, niin että napit tulevat limittäin ja porasin ne.

Leikkasin patjasta sopivan kokoisen, muutama sentti reunoille jätin ekstraa.

Liimasin patjan kontaktiliimalla levyyn. Sohvapöytää ja muuta laitoin painoksi.

Asettelin patja+levy-kombon lattialle levitetyn kankaan päälle ja nidoin paikalleen. Valitsemani kangas oli aika huono valinta loppujen lopuksi tähän, koska se on aika ohutta ja tuntui että sitä täytyy vaan kiristää ja kiristää, ettei jostain repsota tai pullota. Niittejä sai laittaa melko vieriviereen, jotta reunat näyttivät hyvältä. Nurkatkin jäivät ihan miten sattuu. Mutta ei se haittaa 😀

Sitten napit.

Ensin solmin neulaan kiinni langasta lenkin, minkä sisään jäi taustanappi.

Sitten neula läpi taustasta, patjasta ja kankaasta, niin että taustapuolelle jää nappi naruineen roikkumaan jonkin verran.

Neula läpi koristenapista ja neula takaisin läpi kankaan, patjan ja reiän. Reikä oli vaikeaa löytää neulan kanssa paksun patjan läpi, mutta vähän sohimalla se kuitenkin aina löytyi. Sormet tulee helposti kipeäksi. Suosittelen sormustinta tai vastaavaa, jos sellainen löytyy.

Kun neula on kokonaan taustapuolella, pujotus taustanapinkin läpi, jonka jälkeen voi painaa etupuolen nappia patjan sisään niin paljon kuin tykkää, ja solmia taustapuolen narunpätkät kireälle, niin että koristenappi jää kireälle ja taustanappi on tiukasti levyä vasten. (Tässä on selitystaidot kovilla, välihuomautan.)

Napin sisään painamisessa auttaa jos on toinen henkilö painamassa, jotta itse saa solmia solmuja rauhassa, mutta minulle onnistui jotenkin ties millä polvella ja varpaalla painaminen, kun välillä oli pakko.

Viimeiseksi vielä jalat. Me laitoimme niin, että aika vahvaa puulistaa (ei mitään ikkunalistaa, vaan ihan kunnon jotain jämerää puuta) ei ihan reunoille, mutta aika lähelle reunoja, niin että jalkaa on lähes koko sängynpäädyn korkeudelta, jotta sen saa tukevasti monesta kohtaa useammalla ruuvilla kiinni.

Jykevä sänky pitää päädyn hyvin paikallaan, eli emme kiinnittäneet sitä mihinkään, vaan se on nyt vapaasti siirrettävissä.

Lopputulos

Onhan se nyt ihana. Vähän käytössä ruttuuntunut ohuen kankaansa ansiosta, mutta toisaalta se on tuommoista pellavaa tai pellavan oloista kangasta, eli sen voi ajatella olevan tarkoituksella rytyssä. Voi olla, että jatkan tässä sivusilmällä paksumman kankaan metsästystä, ja kun se tulee vastaan niin aika helppoa tuosta se kangas on sitten vaihtaa. Varsinkin jos ei poista vanhaa alta, koska sata niittiä.

Sen uuden kankaan asennuksessa (ehkä n. kymmenen vuoden päästä) voisi selvittää miten sellaiset kauniit laskokset saisi aikaiseksi nappien välille.

Tämmöinen pehmustettu sängynpääty tuli. Mitäs tykkäätte?

Kannustan muitakin tekemään tämmöisen itse, saapahan juuri oman maun mukaisen ja kokoisen

Hauskaa syksyn jatkoa!!!